joidenkin kaa saa kaiken toimimaan

joidenkin kaa 
saa kaiken toimimaan
joidenkin kaa
voi olla vaan
aivan samanlaista vaikka
välissä ois vuosia
sillä joidenkin kaa
on samantien helppoa
joidenkin kaa on samantien
helppoa

miten se voi
olla sellaista
vaikka ei ois
tuntenut kauaakaan
tuntuu ihan niin kuin olis
tuntenut jo vuosia
sillä joidenkin kaa
on samantien helppoa
joidenkin kaa
on samantien helppoa

johtuuko se siitä
mitä heille voi sanoa
johtuuko se siitä
mitä voi jättää sanomatta

kun mä näin sut
sut tunsin yksintein
kun tapasin sut
mä sanoin itsellein
sun seurassa maailma
se näyttää niin kauniilta
sillä joidenkin kaa 
on samantien helppoa
joidenkin kaa on
samantien helppoa
- - - - - -
maarit - joidenkin kaa

Meidän talomme ei kaadu

kuva meistä kauan sitten toukokuussa
sun hymys valaisee koko toriaukean
on kirkas aamu
mul on kirppikseltä takki
lokkivanhus, katse ohikulkijan
muisto uhkarohkeudesta
hyväuskoisten ja nuorten sydänten
jotka kevyesti kerran toisilleen 
lupasivat sen

meidän talomme
ei kaadu eikä horju
vaikka tulva nousee viima lyö
se saa vasten pakkasöitä
meitä puolustaa

Se ei kaadu eikä horju
vaikka aika värit syö ja himmentää
paikoilleen se jää

niin me rakkautta teimme
tai se teki meitä kuinka vaan
lautaset lensi, ihon lämpö
kun kuura marraskuuta piirsi ikkunaan

Niin me rakensimme talon
joka kestäis vaikka sortuu talot muut
Me vannoimme sen tietämättä kuinka
voivat haurastua luut

MEIDÄN TALOMME EI KAADU EIKÄ HORJU
VAIKKA TULVA NOUSEE VIIMA LYÖ
SE SAA VASTEN PAKKASÖITÄ MEITÄ PUOLUSTAA

SE EI KAADU EIKÄ HORJU VAIKKA
AIKA VÄRIT SYÖ JA HIMMENTÄÄ
 <3
_______________
juha tapio MEIDÄN TALOMME

sori capsi, oli kriisi ;__________;;;;

me olemme tässä ja nyt ja se riittää

mitä huominen ottaa, antaa
sitä tänään vielä et voi kantaa
eikä ne murheet meihin yllä

meillä on aikaa vielä
nauruun leikkiin ja rakkauteen
iloon ja ukkosen jylinään

meillä on aika vielä
kääntää kellot kohdalleen
joka ainoa päivä on tänään
___________
juha tapio - meillä on aikaa

ja on itse niin herkkä että helisee

on taukoamaton lyönti sotarumpujen
ne kiusaa vaikka hän on jo tottunut siihen
hän toivoo aivan kaikille aina hyvää
vaikka itse hän kantaa mieltä särkyvää

kun tyttöä paha vainoaa
hän tietää tien varamaailmaan
hän kyllästyy sotarumpujen meteliin
hän tahtoo nousta niiden ulottumiin
hän katsoo taivaalle tietää että kohta
on aika nousta taas hyvin pitkään lentoon

Avaruuteen kevät on tullut taas
kun sen kuutkin vihertää
hän mielessään sen hetkessä miehittää
kun ilta sinertää
jos joku sanoo se on iso askel hälle
mutta pieni ihmiselämään

Tyttö voisi hyvin sanoa tälle
oletko jo sinä nähnyt
avaruuden kevään
___
Kaija Koo - Avaruuden kevät