torstai 9. elokuuta 2012

Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja

Tapetoitu seinä on ja puinen lattia

valokuvat koirasta ja lastenlapsista

yläkerta yskii askel ottamatta jää

Filmi pysähtyy

kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

kutsun tätä elämäksi vaikka ole en

täydellistä suoritusta tehnyt minäkään



Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
että kuiskauskin on huuto

en vaihtais sekuntiakaan

en nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

en jäätä joka murtui en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Kun väkivahva kevät puhkeaa

ja aamu kantaa rautahaarniskaa
kun vaja tehdään vuolukivestä

mä olen siinä nuorena kuin nurmet on

sä istut salin nurkkapöydässä

musiikki on rytmitettyä
Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät

Sinä nyökkäät


___________
SAMULI "rakastansinuamies" PUTRO

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti