et noussut vuoteesta
meni monta viikkoa
harvoin paistoi ikkunasta sisään aurinko
se oli syksyä
muistan ettet sä
hymyillyt kun kannoin sänkys viereen lehtiä
päivät mateli
perin hitaasti
pohjoistuuli puita harvensi
sänkys vierellä
leikin jänistä
koitin pomppimalla saada sinut nauramaan
__________________________
zen café - vattupuskassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti