Niin monta yötä siinä
kalliolla oli ihana olla
Tuuli lelli kahta rakastavaista vähäsen erilaista
toinen puhui valtateistä ja myrskysäistä
toinen höpisi häistä
niin monta yötä siinä kalliolla oli ihana olla
Mut sitten saapui se surkea syys
sen väsynyt arkinen mitättömyys
hän oli niin kaunis sinä iltana kun
mä sanoin rakas mä en voi olla sun
ei en aina
se on liian kauan
aina on liian kauan
aina on liian kauan
se painaaa päätä se öisin herättää
Ja talvi, joo se oli
niin kovin omituinen märkä ja luinen
ikkunoista hiipi huoneisiin räntä
mä ikävöin häntä ja
kuljin valtateitä ja myrskysäitä
ja niitä ja näitä
Ja talvi, joo se oli
niin kovin omituinen märkä ja luinen
Ja toukokuu multa pimeän vei
mä kävelin yöt
mietin mitä mä tein
meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun
___
MAIJA VILKKUMAA - LIIAN KAUAN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti